Lauantaina hiominen painoittui ensin kaapin sisäosaan joka oli ehkä tähän asti urakan työläisin osa. Jo kokenut hiontakoneen käyttäjä kun olen (hehe) lähdinkin seuraavaksi pöräyttämään kyseistä laitetta käyntiin suhteellisen karkean hiomapaperin kera. Lisää pölyä ja sileätä jälkeä. Kun koko kaappi oli hiottu kertaalleen lähdin (jälleen tarkan opastuksen jälkeen) pakkeloimaan kolhuja ja epätasaisuuksia mitä kaapista löytyi. Tämä tietenkin tasaisemman lopputuloksen takia mutta myös minimoidakseni eri "sävyeroja" joita voivat aiheuttaa kuopat (ja niiden varjot) puun pinnassa, kun maalataan kaluste valkoiseksi. Tunteja autotallissa kuusi ja puoli.
Sunnuntaina hiominen ja pakkelointi jatkui. Viimeistelin koko kaapin hienolla hiontapaperilla ja lopulta vielä imurointi ja pyyhkiminen kostealla rätillä. Tunteja kaksi ja puoli.
Tänään maalasimme! Tosin oli muutama muu pienimuotoinen järjestely hoidettava ennen itse suorittamista. Mentorina ja tänään myös työnjohtajana toimi taaskin isäni. Suojasimme ensin koko muun autotallin, maalausaluetta lukuunottamatta, pressuilla. Työnjohtaja viritteli koukkuja kattoon myös muuhun tarkoitukseen kun pressun ripustamiseen, nimittäin kaapinovet saivat maalauspaikan.
Kaikki pinnat suojattu
Maalin sekoitus, ruisku käteen ja eikun maalamaan. Ohjeistuksen ja demonstraation avulla lähdinkin myös itse kokeilemaan tätä minulle täysin uutta maalausmuotoa - ja pikkuhiljaa sujuikin. Onneksi kriittisimmät kohdat fiksasi kuitenkin osaavampi puoli. Noin 45 minuutin rakentaminen ja kahden tunnin maalaamiset jäi tämän päivän saldoksi. Jo tälläisen suorituksen takia kannattaa polttaa mineraalitärpättiä pihalla!
ps. Ja niin siitä Hannibal jutusta. Voitte kuvitella minkä näköisenä vetelin pitkin autotallia koko viikonlopun hengityssuojain tiukasti naamalla.
pps. Tusen tack mamma och pappa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti